Masennus

Onko minulla masennus?
Tässä eräänä päivän istuessani pihakivellä muistelin menneittä vuosiani muutaman vuoden takaa.Olin nuori ja naiivi,vailla minkäänlaista ajantajua tai ymmärrystä muuta maailmaa kohtaan,toisinsanoen ärsyttävä.

Ulkopuolisesti kuin minua katseli näytin kai normaalilta ja terveeltä.Mutta sisälläni tilanne oli toinen.Ei tullut naps eikä poks vaan ueat eri tekijät aiheuttivat päänvaivaa ja helposti stressantuvana lopulta vuori huolista kasaantui niin suureksi etten sitä yksin voinnut käsitellä.
Aloin olemaan alakuloisempi,mutta väänsin tutun tekohymyn kun olin ihmisten seurassa.Kävin talomme psykologilla koska olin alakuloinen,minulle ehdotettiin erilaisia jatkotoimenpiteitä.Mutta enhän minä voinnut masentuneen leimaa ottaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi,skippasin tapaamisia kerta toisensa jälkeen psykologin kanssa,alakuloisuus jatkui ja elämänhaluttomuuden seurauksena rupesin purkamaan pahaa oloani viiltelyyn.Viiltojäljet eivät koskaan olleett syviä mutta niitä oli paljon.Ne sekottuivat sujuvasti todella vaalean ihoni ja muiden arpieni sekaan.Tänäpäivänä jäljellä näkyviä ei ole kuin muutama.Se tunne kun sain verenvirtaamaan ja vihlovan kirvelyn tuntumaan,oli helpotus.Pakenin elämääni,juoksin pois,juoksin yli niittyjen ja jokien.Olin vapaa.Viiltely ei kulkennut yksin,se tarvitsi rinnalleen kaverin ja minkäkökän muukaan kuin syömishäiriön.Oli päiviä kun en syönnyt,viikkoja pelkällä ananas tai vesimeloonikuurilla tarkoituksena tyhjentää elimistö.Paino laski syömättömyyden myötä,mutta anorektiset piirteet muuttuivat hyvin nopeasti ahmishäiriöön.Koska viiltely ei tuntunnut enään miltään oli tuskaa helpotettava syömällä.kaikki mitä kaapista löytyi upposi suuhun puolessa minuutissa jonka jälkeen hukuin omatunnontuskiin kunnes hukuin oksennukseen.Paino nousi lisäkiloineen takaisin ja ongelmat syömisen kanssa jatkui.Lopulta en kyennyt enään oksentamaan saatika viiltelemään koska oli loppu,jäljellä ei ollut enää mitään.

Kun kaikki tuo oli "ohi" kului pari vuotta ihan hyvissä merkeissä ilman viiltelyä,muttei valitettavasti ongelmia syömisen kanssa.Vaikkakin takaisin alkuperäisissä mitoissa,niin en usko viettäväni yhtäkään päivää elämässäni miettin mitä ja kuinka paljon kaloreita suuhuni laitan.Se jäi tavaksi,huonoksi sellaiseksi,siitä en eroon pääse vaikka yrittäisin.Mutta oksentelu on onneksi jäänyt suurinpirtein kokonaan,koska se ei pärjännyt ilman viiltelyä.

Oliko minulla masennus?onko minulla edelleen?Lähteekö se pois?Voiko ylipäätänsä olla masennus jos sitä ei todettu lääkärissä?Kuka on oikea ihminen määrittämään toisen tilannetta?

Sairas vitsi vai tilanteentajuinenpiristäjä

Syöpä,se jokaista suomalaista vaaniva,joka kolmanteen tarttuva ja kaikkia koskettava.Tänä päivänä kun ei montaa ihmistä(luultavammin ketään) joka ei ketään tietäisi tai tuntisi jolla syöpä on tai on ollut ole,niin rupea mietittyttämään että miten,miksi,milloin,mitä? Kysymykset syövästä pyörivät päässä.Niitä ei pääse karkuun vaikka kuinka juoksisit tai piiloutuisit.Se mistä kirjoitan kuitenki tässä postauksessa on SYÖVÄSTÄ VITSAILU-OIKEIN VAI VÄÄRIN?Kyllä luit oikein,S.Y.Ö.V.Ä.S.T.Ä V.I.T.S.A.I.L.U.
Tarkoitan kirjoittaessani juuri sitä iänikuista asiatonta vai asiatonta syöpäkeskutelua? Esimerkiksi kaljuista ihmisistä vitsailu syöpää sairastavina tai jonkunlainen fyysinen oire mm.ihottuma tai päänsärky tai jonkunlainen patti,ja heti on takapulpetin jonne huutamassa "hei sulla taitaa olla syöpä".Onko väärin vitsailla asialla joka kaikkia koskettaa?Osuuko kenties vitsailu omaan nilkkaan?Asia jakaa niin kahdensuuntaisia mielipiteitä.Jos itse sairastaisin syöpää,ja kaverini vetäisi itsekkin kaljun,nii en tiedä tekisikö hän sen oikeasti siitä että haluaisi tukea minua,vai säälisikö hän vai minua?Miltä tuntuu omaisista jos joku heittää vitsiä syövästä,onko se ok vai ok?Äkkiseltään laskiessani sain päähäni kymmenkunta syöpää sairastavaa tai sairastannutta joista noin puolet on verisukua.Heidän seurassaan(jotka siis selviytyivät) syöpä ei ole tabu,ja siitä keskustellaan ja voidaan jotain pientä vitsailla ja se on oikeasti ok.Joten KYLLÄ syövästä keskustelen ja vitsiä välillä kerron mutta olenko silloin huono ihminen?Koska kuten sanoin asia jakaa niin kahteen suuntaan mielipiteitä.Tiedän,siis oikeasti tiedän että on ihmisiä joille ei asiasta puhuta ja sen on MINULLE OK.Huomioikaa että tämä on vain MINUN kannanottoni eli vain ja ainoastaan MINUN mielipiteeni,jolloin saatte olla samaa mieltä mutta voitte olla täysin erimieltä ja olisi kiva kuulla teidänki ajatuksia kyseisestä asiasta?